Joka talvi huomaan, ette mie ja moni muu olema erikoisen kiinostunheita valosta ko oon pimeää. Kattoma taivasta: Oonko tänä iltana taivhaanvalkkeet? Näkkyykö mithään tähtiä? Ja kuu, tuoko se valoa pimmeytheen? Juuri tänä jouluna ei ole paljon kuunpaistetta. Mutta 30. joulukuusta lähitten kuu lähtee taas kassumisheen, ja tullee täysikuu januaarikuun puolessavälissä – noin viikkoa ennen auringon palluuta.
Joileki meistä pimeänaika oon erikoisen raskas. Meän mielentila muuttuu vähän tummaksi ja raskhaaksi. Jokku kojethaan synkkiä ajatuksia – jokka joskus tunttuu valtaavan kaiken. Eikä se ole varma ette aijankäänet auttaa. Methän voima kokea pimmeyttä elämässä vaikka ulkona oonki valosaa. Moni kokkee näin omissa elämissä. Pölkkään pahoin ette tästä joulusta voi tulla erikoisen raskas monele. Ajattelen erityisesti niitä jokka elläävät soassa, olkhoon se sitten Ukrainassa, Lähi-Öystässä, Sudanissa tahi muuala. Kliimanmuutokset jatkuvat, ja met näjemä jatkuuvasti mitä se tuo mukana. Raskas pimmeys leppää meän maapallon yllä. Minula oon pieni toivo siitä, ette tämä pimmeys kans eesauttais siihen, ette hakisimma valoa, tahi välättystä.
Vietämä joulua kaamoksessa. Valon pyhäpäivää vietethään pimmeimpännä vuoenaikana. Sytytämmä valoja. Monessa ikkunassa henkkaa joulutähti, joka tuo mielheen Beetlehemin tähen, joka ohjas viishaat miehet kohtheesseen jossa Jeesus syntyi.
Meän kristilinen usko liittyy konkreettishiin fyysishiin tapattumhiin. Uskoma ette Jumala oon luonu maapallon jolla elämä, ja josta olema ossaa. Uskoma ette Jeesus syntyi niin ko uuessa testamentissa muistelhaan. Uskoma ette hän oon Jumalan oma poika, niin ette joulusanoma kans muistelee siitä ette Jumala tuli mailmhaan. Ja met uskoma kans ette Jeesus kuoli, ja ette hän nousi kolmantenna päivänä kuoleista.
Net oon nämät toeliset tapattumat jokka oon meän uskonon perusta. Ko Jeesus synttyy, valo tullee mailmhaan. Toivo joka voittaa kaiken tullee meile.
Joka kerran ko sytytämmä valon, met huomaama ette meän ympäristö täyttyy valosta. Huomaama ette se oon oikhein niin ko raamatun värsyssä lukkee, ette pimmeys ei ole saanu valoa valthaansa.
Jeesus oon se toelinen valo. Meät kuttuthaan ottamhaan vasthaan valon, ottamhaan vasthaan Jeesuksen meän elämissä. Hän oon se, joka voi anttaa toivoa ja tulleevaisuutta sekä tälle päiväle, huomiselle ja aina ikuisuutheen saakka.
Hyvvää ja siunattua joulua kaikile!
Olav Øygard
Pispa