Monela meistä oon “vuosipyörä” minkä mukhaan met työtelemmä. Met tehemä sen useasti koska met haluamma varmistaat ette met saama tehtyä kaiken minkä häättyy. Jonku vuosipyörä oon siottu yhtheen kontrollin ja revisuunin kans, eli toishiin rutiinhiin töissä. Jonku vuosipyörä oon siottu siihen koska lumi tullee, ja koska se oon taas poissa, sehän vaikuttaa sekä maanpruukhiin ette poronhoithoon.
Monele päässiäinen merkittee monen päivän vappaa-aikkaa ja monet käyttävät maholisuutta päästä ulos luonthoon.
Kirkon vuosipyörä oon siottu suurhiin kristilishiin pyhäpäivhiin. Joulu oon varhain kirkon vuosipyörässä (kirkkovuosi alkkaa ensimäisenä sunnuntaina adventtinna) Nyt met lähestymmä pääsiäistä ja hiljemin kevhäälä helluntaita.
Joka vuosi met lujema ja kuulema Jeesuksesta joka rattasti Jerusalemhiin palmusunnuntaina.
Met muistelemma ehtoolisen alkua kiirastuorestaina ja Jeesuksen kärsimyksiä jokka päätythiin Jeesuksen kuolemhaan pitkänäperjantaina. Sitä seuraa kliimaksi ja kohokohta: ensimäisen pääsiäispäivän sanoma ette Jeesus oon noussu ylös kuolheista.
Kirkon vuosipyörässä oon päässiäinen kohokohta. Jeesuksen kuolema ja ylösnouseminen oon realiteetti jossa kristinusko leppää. Jos muistelus Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemisesta ei ole tosi, oon meän kristinusko pykätty valheele.
Tämä oon kuvattu hyvin Raamatun värsyssä joka oon tittelinnä tässä. Se oon justhiin Jeesuksen ylösnouseminen joka tekkee ette meilä kristinuskosilla oon toivoa. Tämä Raamatun värsy lujethaan aina ko meilä oon kastetilasuus kirkossa, ja lujethaan useasti kans hautajaisissa sen jälkhiin ko oon heitetty multaa arkun pääle. Tällä laila met voima sanoa ette tämä raamatun värsy ympäröi meän elämän; se kuuluu kastheessa ja se kuuluu hautajaisissa.
Mailma ellää erityisen vaikeaa ja toivotonta aikkaa.
Silloin oon helppo menettää toivon. Jokku meistä oon luonolta enämpi optimistia ko toiset. Mutta huolimatta siitä olemako luonolta pessimistiä eli optimistia, meilä voipi olla toivoa. Ko kristilinen toivo mennee pitemälle ko optimistinen näkemys huomispäivästä. Pietari, Jesuksen aposteli ja kristilisen kirkon ensimäinen johtaja kirjottaa elävästä toivosta. Tämä toivo oon siottu Jesuksen ylösnousemisheen. Tämä toivo viepi suorhaan ikuisuutheen.
Met tarvima toivoa vaikeina aikoina. Met tarvima toivoa mailmassa jonka johtajat oon arvaamattomia ja haluavat sotia. Met tarvima toivoa mailmassa missä tapahtuut paljon luonon tuhoa ja missä kliimakriisi tullee vain jatkuuvasti lähemäksi meitä. Tänä vaikeina aikoina met saatama olla toivonkantajia. Tämä toivo ei ota meiltä pois vastuuta olla hyviä yhtheiskunnanjäseniä. Se oon päin vasthoin, se antaa meile rohkeutta olla myötä ja tehä Jeesuksen hyviä tekoja sielä missä met olema. Samhaan aikhaan saataa ellää kans toivossa ja uskossa ette hyvä oon lujempi ko paha, koska Jumala oon luijiin!
Minun suuri toivet päässiäisen 2025 eelä oon ette päässiäisen sanoma sattaa anttaa meile sekä toivoa ja uskoa mailmassa jota leimaa epävarmuus ja pahhuus.
Elämä voitti, sen nimi oon Jeesus. Halleluja
Hän oli kuolu, mutta kato: hän ellää. Halleluja.
Kuoleman portit hän aukaissee. Halleluja.
Näyttää tietä elämän maahan. Halleluja.
Norsk salmebok nr. 207. Olov Hartman
Olav Øygard
Pispa Pohjais-Hålogalandin pispaseurassa