For julebudskapet kjenner vi: Gud er kommet til oss. Den gode, det gode er blitt menneske. Verdens ondskap overvinnes av den gode Gud. Lyset overvinner mørket. Håpet overskygger alt mismot og all bekymring.
Men så er det ikke helt slik. Ikke i år heller.
Krigen i Ukraina herjer fortsatt. I Midtøsten har vi opplevd både terror og brutal krig denne høsten. Mange har mistet livene sine. Mange har mistet sine kjære. Livene fylles av fortvilelse og håpløshet.
Og om ikke det er nok. Klimaendringene har kommet til oss: været har blitt vesentlig mer urolig. Stadig oftere uvær, både hos oss og ellers i verden. Vi unngikk det meste av uværet Hans, men vi så en del av de alvorlige konsekvensene. Mange opplever at økonomien er blitt svært vanskelig. Og som vanlig: det er de som har det vanskelig fra før som rammes hardest.
Profeten Jesaja sa, ca 700 år før Jesu fødsel, at en gang skulle det skje, at en ung jente skulle føde en sønn, og hun skulle gi ham navnet «Immanuel» (Jes 7,14). Immanuel er hebraisk, og betyr «Gud med oss». Ifølge evangelisten Matteus fortalte en engel dette til Josef, og lot ham forstå at barnet i Marias mage var av Den hellige ånd. «Hun skal føde en sønn, og du skal gi ham navnet Jesus, for han skal frelse sitt folk fra deres synder.» sa engelen (Matt 1,21).
Et guddommelig nærvær i en ond og vanskelig verden. Navnet på han som fødes er altså både Immanuel, som betyr Gud med oss, og Jesus som betyr frelse.
Budskapet om Guds nærvær og frelse trenges til alle tider. Når livet blir ekstra vanskelig for mange mennesker, kjennes dette behovet enda større.
Vi trenger noe fast og sikkert å holde oss til i en urolig verden. Vi trenger håp når mange ikke ser håp. Vi feirer jul på den mørkeste tida på året. Det er lettere å se lyset når det er mørkt rundt oss. Og vi trenger lyset.
Jeg unner alle som leser dette å komme til kirke og feire jul der. Høre juleevangeliet. Synge de gode og kjente julesangene, og ikke minst: be til Gud i en vanskelig tid. De som ikke kommer seg til kirke, må gjerne følge med på gudstjeneste i radio og TV.
Akk, kom jeg opp vil lukke mitt hjerte og mitt sinn
Og full av lengsel sukke: Kom, Jesus, dog herinn!
Det er ei fremmed bolig, du har den selv jo kjøpt,
Så skal du blive trolig her i mitt hjerte svøpt
(Norsk salmebok nr38, vers 7)
Jeg ønsker alle en velsignet juletid!
Olav Øygard
biskop
-----------------
Niin siitä tullee jälleen joulu protestin merkissä. Taas joulu jossa realiteetit mailmassa kerttoo jotaki aivan muuta ko jouluviesti.
Sillä jouluviestin met tunnema: Jumala oon tullu meän tykö. Se hyvä, hyvästä oon tullu ihminen. Hyvä Jumala voittaa mailman pahhuuen. Valo voittaa pimmeyen. Toivo pannee kalvheen kaiken alakuloisuuen ja kaiken huolen.
Mutta sitten se ei olekhaan aivan niin. Ei tänäkhään vuona.
Ukrainan sota riehuu vieläki. Keskiöystässä olema kokenheet terroria ja raakaa sotaa tänä syksynä. Monet oon kuolheet. Monet oon menettänheet omia läheisiä. Elämiä täyttää epätoivo ja toivottomuus.
Ja jos se ei riitä. Kliimanmuutokset oon tulheet meän tykö: säästä oon tullu selvästi rauhattomampi. Rajuilmoja essiinttyy yhä useammin, sekä täälä meilä ja muuala mailmassa. Vältimä suurimaksi osaksi rajuilma Hansin, mutta näjimä osia sen vakavista seurauksista. Moni kokkee, ette ökonoominen tilane oon tullu tosi vaikeaksi. Ja niin ko ylheensä: eniten kärsithään het joila oon vaikeaa jo ennesthäänki.
Profeetta Jesaja sanoi, noin 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymistä ette, joskus se tullee tapahtumhaan, ette nuori tyttö synnyttää pojan, jolle hän anttaa nimen ”Immanuel” (Jes 7,14). Immanuel oon hebreaa, ja tarkoittaa ”Jumala meän kans”. Evangelisti Matteuksen jälkhiin enkeli kertoi tämän Joosefille ja antoi hänen ymmärttää ette tämä lapsi, joka oli Marian vattassa, oli Pyhästä hengestä. ”Hän synnyttää pojan, ja sinun tullee antaa pojale nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa hänen kansan sen synnistä.” sanoi enkeli (Matt 1,21).
Jumaluus oon likelä pahassa ja vaikeassa mailmassa. Syntyvän pojan nimi oon sekä Immanuel, joka tarkoittaa Jumala meän kans, ja Jeesus, joka tarkoittaa pelastusta.
Viesti Jumalasta ja pelastuksesta tarvithaan kaikkina aikoina. Ko elämästä tullee erikoisen vaikeaa monele ihmiselle, tämä tarvet tunttuu vielä suuremalta.
Tarvittemma jotaki lujjaa ja turvalista josta pittää kiini levottomassa mailmassa. Tarvittemma toivoa silloin ko moni ei näje toivoa. Vietämä joulua vuoen pimmeimpänä aikana. Oon helpompi nähhä valoa ko meän ympärillä oon pimeää. Ja met tarvittemma valoa.
Suon kaikile tämän lukeville tulemhaan kirkkhoon ja viettämhään joulua sielä. Kuula jouluevankeliumin. Laulaa mukavia ja tuttuja joululauluja, ja erityisesti: rukoila Jumalalle vaikeassa aijassa. Het jokka ei pääse kirkkhoon, toivotethaan tervetulheeksi seuraamhaan jumalanpalvelusta radiosta ja teeveestä.
Mutt’ tule minun tykö, mun syđän auki oon.
Mie huuđan Jeesukselle: Tule minun syđämheen!
Ei ole viero talo, sie ostit itte sen.
Ikuinen rauha löyttyy syđämen talossa.
(Norsk salmebok nr38, vers 7)
Toivotan kaikile siunattua joulunaikkaa!
Olav Øygard
Pispa
-----------------
Vel dáidge juovllaid leat proteasttat. Dáid juovllaid šaddá maid nu ahte máilmmi duohtadilli muitala áibbas eará go juovlaevangeliuma.
Juovlaevangeliuma mii dovdat: Ipmil bođii min lusa. Dat lei buorre mii bođii, dat buorre šattai olmmožin. Máilmmi bahávuohta vuoittahalai ja Ipmil vuittii. Čuovga vuoitá seavdnjadasa. Doaivu jávkada dorvvohisvuođa ja fuolastuvvama.
Muhto aiddo nu ii leat. Ii dán jagige.
Ukrainas lea ain soahti. Gaskanuortariikkain lea dáhpáhuvvan terror ja lea surgadis soahti dán čavčča. Olu olbmot leat duššan. Olu olbmot leat massán sin ráhkkásiid. Eallima deavdá moraš ja doaivvuhisvuohta.
Ii das vel nohka. Dálkerievdamat lea ollen deike: dálki rievddada sakka dávjjit go ovdal. Dávja leat heajos dálkkit, min guovlluin ja muđuige máilmmis. Garradálki Hans ii čuohcan nu sakka midjiide, muhto mii oinniimet muhtin oasi dan váikkuhusain. Olu olbmot vásihit váttis ruhtadili. Ja nu mo juo láve: sii geain juo lea váttis dilli, sidjiide čuohcá dát eanemus.
Profehta Jesaja dajai, birrasii 700 jagi ovdal Jesusa riegádeami; gearddi dáhpáhuvvá ahte nuorra nieida riegádahttá bártni ja bidjá sutnje namman «Immanuel» (Jes 7,14). Immanuel lea hebreagiella, ja dat máksá «Ipmil minguin». Evangelista Matteus čállá ahte eŋgel almmustahtii dán sága Josefii, ja attii dihtosii ahte mánná mii lea Maria siste, lea sahkanan Bassi Vuoiŋŋas. «Son riegádahttá bártni, ja don galggat bidjat bárdnái namman Jesus, dasgo son beastá iežas álbmoga sin suttuin.» celkkii eŋgel (Matt 1,21).
Ipmilvuođa lagasvuohta bahás ja váttis máilmmis. Su namma guhte riegáda, lea nappo Immauel, mii máksá Ipmil minguin, ja Jesus mii máksá beasti.
Mii dárbbašit álo áiggis gullat sága Ipmila lagasvuođa ja bestojumi birra. Go eallin šaddá erenoamáš váttisin olu olbmuide, de lassána dát dárbu ain eambbo.
Mii dárbbašit juoidá mii lea bistevaš ja stáđis, masa mii dollet go máilmmis lea oadjebasmeahttun dilli. Mii dárbbašit doaivvu go ollugat masset doaivvu. Mii ávvudit juovllaid alimus skábman. Lea álkit oaidnit čuovgga go lea seavdnjat min birra. Ja mii dárbbašit čuovgga.
Mun udnon buohkaide geat lohket dán boahtit girkui ja ávvudit juovllaid doppe. Gullat juovlaevangeliuma. Lávlut buriid ja oahpes juovlasálmmaid, ja buot eanemus: rohkadallat Ipmilii váttis áiggis. Sii guđet eai olle girkui boahtit, sáhttet áinnas čuovvut ipmilbálvalusa radios ja TV:s.
Vuoi boađe, rahpat dáhtu mu sillon, váibmon dál!
Mu šuohkáhusaid gula; O Jesus, boađášit!
Ii dat leat amas sadji, don ieš dan oastán leat,
vai mun du oskkáldasat mu váibmui oamastan,
(Sálbmagirji II nr 371, v. 7)
Sávan buohkaide buori juovlaáiggi!
Olav Øygard
bisma